Mad Doggingin merkityksen ymmärtäminen: Lähempi katsaus sen alkuperään ja vaikutukseen

post-thumb

Mad Dogging Merkitys

Mad dogging, termi, joka on kasvattanut suosiotaan viime vuosina, viittaa siihen, että jotakuta tuijotetaan intensiivisesti ja aggressiivisesti tai uhkaavasti. Tämän käytöksen, johon usein liittyy ankara ilme ja jäykkä asento, uskotaan viestivän hallitsevuutta ja valtaa. Vaikka se saattaa vaikuttaa yksinkertaiselta pelottelulta, mad doggingilla on syvemmät juuret ja seuraukset, jotka ansaitsevat tarkemman tarkastelun.

Sisällysluettelo

Mad Doggin juuret voidaan jäljittää erilaisiin alakulttuureihin ja yhteisöihin, joissa sanattomalla viestinnällä on merkittävä rooli. Joillakin kaupunkialueilla, erityisesti sellaisilla, joilla on ollut jengitoimintaa, mad dogging nähdään keinona vahvistaa omaa asemaa ja väittää hallitsevansa yhteisöä. Hullunkurinen käyttäytyminen näkyy myös tietyissä urheilulajeissa, kuten nyrkkeilyssä ja painissa, joissa kilpailijat käyttävät voimakkaita katseita pelotellakseen vastustajiaan ennen ottelua.

On kuitenkin tärkeää huomata, että mad dogging ei rajoitu vain näihin erityisiin yhteyksiin. Käyttäytymistä voidaan havaita erilaisissa sosiaalisissa tilanteissa, jokapäiväisistä kohtaamisista kadulla aina vuorovaikutukseen koulussa tai työpaikalla. Sen vaikutukset voivat vaihdella siitä, että se saa muut tuntemaan olonsa epämukavaksi tai pelokkaaksi, konfliktien kärjistymiseen ja mahdollisesti fyysisiin yhteenottoihin. Hullunkurisuuden merkityksen ja vaikutusten ymmärtäminen on ratkaisevan tärkeää terveen ja kunnioittavan viestinnän edistämiseksi yhteiskunnassa.

Tässä artikkelissa syvennytään mad doggingin alkuperään ja tarkastellaan sen kulttuurista ja historiallista merkitystä. Tarkastelemme myös tämän käyttäytymisen vaikutusta yksilöihin ja yhteisöihin ja valotamme sen mahdollisia seurauksia ja keinoja puuttua niihin. Ymmärtämällä mad doggingia paremmin voimme pyrkiä edistämään empatiaa, keskinäistä kunnioitusta ja rauhanomaista vuorovaikutusta jokapäiväisessä elämässämme.

The Origins of Mad Dogging: Sen merkityksen ja merkityksen tutkiminen

Mad Dogging, joka tunnetaan myös nimellä “ilkeä ryöstely” tai “tuijottaminen”, on sanaton viestintämuoto, johon liittyy intensiivinen ja aggressiivinen katsekontakti. Tämä käyttäytyminen on peräisin kaupunkiyhteisöistä, erityisesti Yhdysvalloista.

Mad Dogging syntyi yksilöiden keinona vahvistaa valta-asemaansa, vakuuttaa valtaansa tai osoittaa kovuuttaan turvautumatta fyysiseen väkivaltaan. Sitä käytetään usein pelottelun muotona tai varoituksena muille pysyä poissa tai osoittaa kunnioitusta.

Termi “hullu koira” juontaa juurensa mielikuvasta hurjasta ja aggressiivisesta koirasta, joka räksyttää ja paljastaa hampaansa valmiina hyökkäämään. Kun joku “mad doggaa” toista ihmistä, hän yrittää pohjimmiltaan jäljitellä tätä uhkaavaa ja pelottavaa käyttäytymistä intensiivisen katsekontaktin avulla.

Mad Doggingia voi esiintyä eri ympäristöissä, kuten kaduilla, kouluissa tai jopa vankiloissa, joissa sitä käytetään usein selviytymiskeinona tai hierarkian luomiseen. Sitä voidaan nähdä myös tietyissä alakulttuureissa tai sosiaalisissa ryhmissä, joissa sitä pidetään merkkinä voimasta ja kunnioituksesta.

Vaikka Mad Dogging on saanut alkunsa aggressiosta ja pelottelusta, siitä on tullut myös itseilmaisun ja kulttuuri-identiteetin muoto. Jotkut yksilöt saattavat harrastaa Mad Doggingia osoittaakseen kovuuttaan tai osoittaakseen, että heidän kanssaan ei saa pelleillä. Toiset voivat pitää sitä taidemuotona tai tapana vahvistaa yksilöllisyyttään.

Viime vuosina Mad Doggingin vaikutus on laajentunut alkuperäisen kontekstinsa ulkopuolelle. Sosiaalisen median ja internetin yleistymisen myötä ihmiset voivat nyt harrastaa virtuaalista Mad Doggingia jakamalla kuvia tai videoita itsestään pelottavissa asennoissa tai tuijotuskilpailuissa. Tämä on entisestään popularisoinut käyttäytymistä ja tuonut sen laajemman yleisön ulottuville.

Keskeistä Mad Doggingista:

| Alkuperä: | Kaupunkiyhteisöt, erityisesti Yhdysvalloissa. | | Merkitys: | Sanaton viestintämuoto, johon liittyy intensiivinen katsekontakti ja pelottelu. | | Merkitys: | Dominanssin vakiinnuttaminen, vallan vakuuttaminen, kovuuden osoittaminen. | | Kulttuurinen vaikutus: | Itsensä ilmaisemisen muoto, kulttuuri-identiteetti ja verkkotrendi. |

Kaiken kaikkiaan Mad Doggingin juuret ovat urbaaneissa yhteisöissä, joissa arvostetaan dominointia, valtaa ja kovuutta. Vaikka sitä voidaan pitää aggressiivisena ja uhkaavana, siitä on tullut myös yksilöiden tapa ilmaista itseään ja vahvistaa identiteettiään. Kun Mad Dogging kehittyy edelleen digitaaliaikana, sen vaikutus ja merkitys todennäköisesti laajenee entisestään.

Mad Doggingin kehitys: Katukulttuurista populaariksi ilmiöksi

Termi “Mad Dogging” sai alkunsa katukulttuurista, ja siitä on sittemmin kehittynyt suosittu ilmiö, joka on vaikuttanut yhteiskunnan eri osa-alueisiin. Alun perin mad dogging tarkoitti sitä, että tuijotetaan intensiivisesti jotakuta pelottavalla tai aggressiivisella ilmeellä. Se oli yksilöiden tapa osoittaa valta-asemaansa tai vakuuttaa läsnäolonsa tietyissä tilanteissa.

Katukulttuurissa mad doggingia käytettiin usein sanattoman viestinnän muotona ja vallan osoituksena. Se oli yleistä lähiöissä, joissa jengitoiminta oli vilkasta ja joissa yksilöt käyttivät intensiivistä tuijottamista maineensa vakiinnuttamiseksi ja mahdollisten uhkien pelottelemiseksi. Tämä käytäntö oli erityisen yleinen jengiläisten ja laittomaan toimintaan osallistuvien henkilöiden keskuudessa.

Kun katukulttuuri alkoi tunkeutua valtavirran tiedotusvälineisiin ja populaarikulttuuriin, mad dogging -käsite sai laajempaa tunnustusta. Aggressiivisesta katseesta ja siihen liittyvästä vallan tunteesta tuli houkuttelevia niille, jotka halusivat antaa itsestään kovan tai kapinallisen kuvan. Mad doggingia alettiin pitää voiman ja uhman symbolina erityisesti nuorten keskuudessa.

Sosiaalisen median alustojen yleistyminen kiihdytti mad doggingin leviämistä suosituksi ilmiöksi entisestään. Verkkofoorumeista, -videoista ja -haasteista, joissa tuijotettiin kiihkeästi, tuli viral-sensaatioita, jotka keräsivät miljoonia katsojia ja seuraajia. Tämän seurauksena mad dogging muuttui katukulttuurin käytännöstä laajalle levinneeksi trendiksi, joka ylitti maantieteelliset ja kulttuuriset rajat.

Mad doggingin popularisoinnilla oli sekä myönteisiä että kielteisiä vaikutuksia. Toisaalta se antoi yksilöille mahdollisuuden ilmaista itseään ja vahvistaa identiteettiään tavoilla, joihin he eivät aiemmin voineet. Siitä tuli ihmisille tapa rikkoa yhteiskunnallisia normeja ja haastaa auktoriteetteja. Toisaalta mad doggingin yleistyminen johti kuitenkin myös yhteenottojen ja väkivallan eskaloitumiseen tietyissä tilanteissa, kun yksilöt pyrkivät päihittämään toisensa intensiteetissä ja pelottelussa.

Yhteenvetona voidaan todeta, että mad doggingin kehittyminen katukulttuurin käytännöstä suosituksi ilmiöksi on osoitus sosiaalisen median vaikutuksesta ja virustrendien voimasta. Vaikka se antoi yksilöille mahdollisuuden ilmaista itseään ja haastaa yhteiskunnallisia normeja, sillä oli myös kielteisiä seurauksia, kuten väkivallan lisääntymisen mahdollisuus. Maddoggauksen alkuperän ja vaikutusten ymmärtäminen on ratkaisevan tärkeää, jotta sen monimutkaisuutta voidaan käsitellä vastuullisesti.

Mad doggingin määritelmän purkaminen: Tarkoituksen ja vaikutuksen ymmärtäminen

Mad Dogging viittaa tiettyyn käyttäytymiseen tai asenteeseen, jolle on ominaista intensiivinen ja uhkaava katsekontakti yksilöiden välillä. Tätä nonverbaalista viestintätekniikkaa käytetään usein dominanssin vakiinnuttamiseen tai vallan vahvistamiseen sosiaalisessa vuorovaikutuksessa.

Termi “Mad Dogging” on saanut nimensä käyttäytymisen aggressiivisesta ja vastakkainasettelusta, joka muistuttaa räyhäävää ja aggressiivista koiraa. Hullun koiran käyttäessä yksilöt tyypillisesti lukitsevat katseensa kohteeseensa ja pitävät horjumatonta katsekontaktia osoittaakseen dominoivansa ja hallitsevansa.

Mad Doggin alkuperää ei ole hyvin dokumentoitu, mutta sen uskotaan juontavan juurensa jengi- ja katukulttuurista. Käyttäytymiseen liittyy usein aggressiivisuutta ja reviiriä, erityisesti kaupunkiympäristöissä. Mad dogging voidaan nähdä eräänlaisena nonverbaalisena viestinnän muotona, jolla vahvistetaan dominanssia ja välitetään uhka tai varoitus muille.

Hullun koiran tarkoitus voi vaihdella asiayhteydestä ja henkilöistä riippuen. Joissakin tilanteissa sitä voidaan käyttää keinona luoda sosiaalista hierarkiaa ja saada kunnioitusta vertaisten keskuudessa. Toisissa tapauksissa sitä saatetaan käyttää taktiikkana pelottelemiseksi tai halutun reaktion aikaansaamiseksi toisilta.

Mad doggingin vaikutus voi olla merkittävä, sillä se voi lisätä jännitteitä, konflikteja ja tietyissä tilanteissa jopa väkivaltaa. Mad Doggingiin liittyvä intensiivinen katsekontakti ja aggressiivinen kehonkieli voidaan mieltää haasteeksi tai aggressiiviseksi teoksi, mikä saattaa kärjistää tilannetta ja johtaa fyysisiin yhteenottoihin.

On tärkeää olla tietoinen mahdollisista seurauksista, joita hullun koiran käytöstä tai siihen vastaamisesta voi aiheutua. Vaikka jotkut saattavat pitää sitä harmittomana dominoinnin osoituksena tai keinona saada kunnioitusta, se voi helposti kärjistyä vakavammiksi konflikteiksi. Hullun koiran merkkien tunnistaminen ja vaihtoehtoisten viestintä- ja konfliktinratkaisutapojen löytäminen voi auttaa välttämään tarpeettomia yhteenottoja.

Yhteenvetona voidaan todeta, että mad dogging on käyttäytymistä, jolle on ominaista intensiivinen katsekontakti, jota käytetään usein dominanssin osoittamiseen tai vallan vahvistamiseen. Sen juuret ovat jengi- ja katukulttuurissa, ja sillä voi olla merkittäviä vaikutuksia sosiaaliseen vuorovaikutukseen. Mad doggingin tarkoituksen ja sen mahdollisten seurausten ymmärtäminen on olennaisen tärkeää, jotta tällaisissa tilanteissa voidaan toimia rauhallisemmin ja tuottavammin.

Lue myös: Kaipaako koiranpentusi jatkuvasti huomiota? Opi käsittelemään pentua, joka haluaa olla koko ajan sylissä.

Historiallinen konteksti: Mad Doggingin juuret

Ennen kuin syvennytään mad doggingin merkitykseen ja vaikutuksiin, on tärkeää ymmärtää historiallinen konteksti, jossa se syntyi. Mad dogging, joka tunnetaan myös nimellä mean mugging, sai alkunsa afroamerikkalaisissa yhteisöissä Yhdysvalloissa 1970-luvulla. Se syntyi tuona aikana vallinneiden sosiaalisten ja poliittisten jännitteiden seurauksena.

Rotusyrjintä, taloudellinen epätasa-arvo ja laajat levottomuudet leimasivat 1970-lukua. Afroamerikkalaiset kohtasivat järjestelmällistä rasismia ja joutuivat sosiaalisen syrjäytymisen kohteeksi. Tämä epätasa-arvon ja rotujännityksen tausta tarjosi hedelmällisen maaperän uhman ja vastarinnan ei-verbaalisten ilmaisujen, kuten mad doggingin, syntymiselle.

Mad dogging tarkoittaa sitä, että jotakuta tuijotetaan aggressiivisesti ja intensiivisesti, usein sanomatta sanaakaan. Se on voimakas nonverbaalisen viestinnän muoto, joka viestii pelottelusta, dominoinnista ja uhmasta. Monet tulkitsevat mad doggingin olevan keino puolustaa valtaa ja vaatia itselleen toimivaltaa yhteiskunnassa, joka kieltää nämä mahdollisuudet syrjäytyneiltä yhteisöiltä.

Mad Doggin juuret juontavat juurensa kansalaisoikeusliikkeen jälkeiseen aikaan, jolloin afroamerikkalaiset pyrkivät haastamaan ja vastustamaan järjestelmällistä sortoa. Se toimi väkivallattoman vastarinnan muotona rotusyrjintää ja sosiaalista epäoikeudenmukaisuutta vastaan. Käyttämällä intensiivistä katsekontaktia mad doggingia harrastavat henkilöt pyrkivät häiritsemään sosiaalista järjestystä ja vakuuttamaan läsnäolonsa yhteiskunnassa, joka usein pyrki jättämään heidät huomiotta tai vähättelemään heitä.

Mad dogging ilmeni myös tuon ajan hiphop- ja katukulttuurissa. Siitä tuli keskeinen osa b-boying-nimistä katutanssityyliä, jossa tanssijat käyttivät voimakkaita ilmeitä ja pelottavia katseita vangitakseen yleisönsä. Tämä popularisoi käytäntöä entisestään afroamerikkalaisissa yhteisöissä ja vahvisti sen asemaa itseilmaisun ja vastarinnan välineenä.

Mad dogging on sittemmin kehittynyt, ja monet alakulttuurit ja ryhmät ovat omaksuneet sen alkuperäisen kontekstin ulkopuolella. Nykyään sitä voidaan havaita eri muodoissa ja eri merkityksissä. Sen historialliset juuret vastarintaan ja uhmakkuuteen ovat kuitenkin edelleen olennainen osa sen tulkintaa ja vaikutusta.

Lue myös: Kelkkakoirat nukkuvat lumessa - arktisen unen kodikkuus

Yhteenvetona voidaan todeta, että historiallisen kontekstin ymmärtäminen on ratkaisevan tärkeää hullun koiran alkuperän ja merkityksen ymmärtämiseksi. Sen juuret afroamerikkalaisissa yhteisöissä 1970-luvulla muistuttavat syrjäytyneiden yhteisöjen sinnikkyydestä ja kestävyydestä vastoinkäymisten edessä.

Mad Doggingin psykologiset vaikutukset: Hullunmyllytyksen vaikutukset yksilöihin ja yhteisöihin.

Mad dogging, joka tunnetaan myös nimellä tuijottaminen tai pahan silmän antaminen, on sanatonta käyttäytymistä, jolle on ominaista intensiivinen ja pitkäaikainen katsekontakti, jonka tarkoituksena on pelotella tai vakuuttaa hallitsevansa. Vaikka mad doggingin psykologiset vaikutukset ovat näennäisesti harmittomia, ne voivat olla merkittäviä ja laaja-alaisia ja vaikuttaa sekä yksilöihin että yhteisöihin.

1. Pelko ja ahdistus:

Hullun koiran kohteeksi joutuminen voi herättää yksilöissä pelon ja ahdistuksen tunteita. Voimakas katse voi luoda tunteen siitä, että ihmistä tarkastellaan tai tuomitaan, mikä johtaa itsetietoisuuteen ja epämukavuuteen. Tämä pelko ja ahdistus voi jatkua vielä tapauksen jälkeenkin ja vaikuttaa henkilön yleiseen hyvinvointiin ja itseluottamukseen.

2. Aggressio ja kostotoimet:

Mad dogging voi myös herättää aggressiivisia reaktioita henkilöissä, jotka tuntevat itsensä uhatuksi tai provosoiduksi. Tämä voi kärjistää tilannetta entisestään ja johtaa yhteenottoihin tai jopa fyysisiin yhteenottoihin. Aggression ja koston kierre voi ylläpitää vihamielisyyden ja jännitteiden kulttuuria yhteisöissä.

3. Sosiaalinen eristäytyminen:

Hulluksi tulemisen pelko voi saada yksilöt vetäytymään sosiaalisesta kanssakäymisestä, mikä johtaa sosiaaliseen eristäytymiseen. He saattavat välttää julkisia tiloja tai kokoontumisia, joissa he kokevat suuremman riskin kohdata tällaista käytöstä. Ajan myötä tämä voi vaikuttaa kielteisesti heidän mielenterveyteensä ja yleiseen yhteenkuuluvuuden tunteeseensa.

4. Kohonnut valppaus:

Hullunkurisuuden kokeminen voi lisätä yksilön valppautta ja ylivalppautta. Hän saattaa olla jatkuvasti valppaana mahdollisten uhkien varalta ja skannata ympäristöään aggression tai pelottelun merkkien varalta. Tämä ylivilkkaus voi olla uuvuttavaa ja aiheuttaa kroonista stressiä.

5. Yhteisön osastot:

Kun hullunkurisuus leviää yhteisössä, se voi johtaa erimielisyyksiin ja jännitteisiin eri ryhmien välillä. Yksilöt saattavat suuntautua omiin sosiaalisiin piireihinsä tai etnisiin taustoihinsa, mikä vahvistaa entisestään stereotypioita ja ennakkoluuloja. Tämä hajanaisuus voi haitata sosiaalista yhteenkuuluvuutta ja yhteisön kehitystä.

Johtopäätös:

Mad doggingin psykologiset vaikutukset ulottuvat pelkkää katsekontaktia pidemmälle. Sen vaikutus yksilöihin voi johtaa pelkoon, ahdistukseen, aggressiivisuuteen ja sosiaaliseen eristäytymiseen. Lisäksi yhteisöt voivat kokea hajaannusta ja jännitteitä tämän käyttäytymisen seurauksena. Hullun koiran vaikutusten tunnistaminen ja niihin puuttuminen on olennaista osallistavamman ja harmonisemman yhteiskunnan edistämiseksi.

Mad Dogging populaarikulttuurissa: Sen edustuksen tutkiminen mediassa ja viihteessä

Mad Dogging on katukulttuurista peräisin oleva termi, joka on löytänyt tiensä median ja viihteen eri muotoihin. Tässä esseessä tarkastellaan Mad Doggingin edustusta ja vaikutusta populaarikulttuurissa analysoimalla sen esittämistä elokuvissa, musiikissa ja taiteessa.

Elokuvat:

    • Boyz n the Hood (1991): Tässä John Singletonin ohjaamassa, kriitikoiden ylistämässä elokuvassa Mad Dogging on näkyvästi esillä pelottelun ja vallan muotona Los Angelesin eteläisen keskiosien jengien hallitsemilla asuinalueilla. Hahmojen väliset kiihkeät katseet ja yhteenotot korostavat dominoinnin ja kunnioituksen merkitystä näissä yhteisöissä.
    • Colors (1988): Dennis Hopperin ohjaamassa elokuvassa tutkitaan kahden Los Angelesin jengin välistä kilpailua ja esitellään Mad Doggingia keinona vahvistaa valta-asemaa ja hälventää pelkoa. Hahmojen aggressiivinen käytös ja intensiivinen katsekontakti toimivat vallan ja kontrollin symbolina.
    • Menace II Society (1993): Tässä Hughes Brothersin ohjaamassa urbaanissa draamassa Mad Doggingia kuvataan jengitoimintaan osallistuvien hahmojen kommunikaatiomenetelmänä. Intensiiviset katseet ja vastakkainasettelut heijastavat kaupungin sisäisten asuinalueiden elämän karua todellisuutta.

Musiikki:

    • Gangsta Rap: Mad Dogging on merkittävässä asemassa gangsta rap -artistien, kuten N.W.A:n, Ice-T:n ja Snoop Doggin sanoituksissa ja musiikkivideoissa. Nämä artistit kuvaavat usein katuja paikkana, jossa jatkuva valppaus ja pelottava läsnäolo ovat välttämättömiä selviytymisen kannalta. Mad Doggingia hyödynnetään välineenä, jolla pyritään vakiinnuttamaan valta-asema ja vakuuttamaan jengiin kuuluminen.
    • Reggae/Dancehall: Mad Dogging on yleistä myös dancehall-musiikissa, erityisesti Bounty Killerin ja Vybz Kartelin kaltaisten artistien kappaleissa ja esityksissä. Heidän sanoitustensa ja lavaesiintymisensä aggressiivinen luonne välittää ajatuksen vallasta ja dominoinnista.

Art:

Taiteilijat ovat myös tutkineet Mad Doggingin käsitettä teoksissaan ja käyttäneet sitä yhteiskunnallisten kysymysten ja valtadynamiikan heijastuksena. Esimerkiksi Jean-Michel Basquiatin graffiteista inspiroiduissa maalauksissa on usein intensiivisiä katseita ja vastakkainasentoja, jotka voidaan nähdä eräänlaisena Mad Doggingin muotona. Nämä teokset käsittelevät eriarvoisuuteen, aggressiivisuuteen ja identiteettiin liittyviä teemoja nyky-yhteiskunnassa.

Johtopäätöksenä voidaan todeta, että Mad Dogging on jättänyt pysyvän vaikutuksen populaarikulttuuriin, sillä se näkyy elokuvissa, musiikissa ja taiteessa. Näissä välineissä tapahtuvan kuvauksen kautta Mad Doggingin käsite toimii välineenä, jonka avulla voidaan tutkia vallan, ylivallan ja selviytymisen teemoja syrjäytyneissä yhteisöissä.

FAQ:

Mikä on mad doggingin merkitys?

Mad dogging on termi, jota käytetään kuvaamaan alueellista tuijottelua tai intensiivistä, aggressiivista katsekontaktia yksilöiden välillä. Sitä tehdään usein dominanssin vakiinnuttamiseksi tai toisten pelottelemiseksi.

Mistä termi “mad dogging” on peräisin?

Termin “mad dogging” alkuperä on epäselvä, mutta sen uskotaan saaneen alkunsa kaupunkiyhteisöistä, erityisesti amerikkalaisesta katukulttuurista. Se on saattanut juontua ajatuksesta, jonka mukaan raivotautinen koira tuijottaa uhriaan ennen hyökkäystä.

Mikä on mad doggingin vaikutus?

Mad doggingilla voi olla erilaisia vaikutuksia tilanteesta ja asianomaisista henkilöistä riippuen. Se voi provosoida tappeluita tai kärjistää jännitteitä yhteisössä. Se voi myös aiheuttaa pelkoa ja levottomuutta niiden keskuudessa, jotka kokevat tai todistavat sitä.

Pidetäänkö Mad Doggingia aggression muotona?

Kyllä, Mad Doggingia pidetään yleisesti aggression muotona. Siihen liittyy intensiivinen katsekontakti, ja sitä käytetään usein keinona vahvistaa valta-asemaansa tai pelotella muita. On kuitenkin tärkeää huomata, että yksittäiset tulkinnat ja kulttuuriset kontekstit voivat vaihdella.

Onko mad doggingissa myönteisiä puolia?

Vaikka Mad Doggingiin liitetään yleensä kielteisiä mielleyhtymiä ja potentiaalista väkivaltaa, jotkut saattavat väittää, että se palvelee tarkoitustaan tietyissä yhteyksissä. Se voi olla sanattoman viestinnän muoto ja tapa, jolla yksilöt voivat vahvistaa rajojaan tai osoittaa kunnioitusta. Nämä myönteiset näkökohdat voivat kuitenkin helposti jäädä vahingon mahdollisuuden varjoon.

Katso myös:

comments powered by Disqus

Saatat myös pitää